Esipuhe
Jos joku väittää, että kaikki tämän kirjan tarinat ovat täysin keksittyjä, hän ei ole koskaan käynyt suomalaisella kirpputorilla, kesämökillä tai juhannuksena paikassa, jossa Eero tietää, missä bensakannu on.
Minä olen Akkuhappo.
Minulle on elämässä tapahtunut kaikenlaista.
Osa asioista on totta.
Osa kuulostaa valheelta.
Ja muutamasta en ole enää itsekään aivan varma.
Ystäväni ovat monta kertaa sanoneet, että nämä pitäisi kirjoittaa ylös.
Luulen, että heidän tarkoituksensa oli enemmänkin todistusaineisto kuin kirjallisuus.
Mutta tässä ne nyt ovat.
Jos naurat, naura mukana.
Jos et usko, sekin on täysin ymmärrettävää.
Minäkään en olisi uskonut, jos en olisi ollut itse paikalla.
Ja joissakin tapauksissa en usko vieläkään.
Kaikki alkoi yhdestä unesta.
Tai ainakin luulen, että se oli uni.
PROLOGI
Hali tuli hittuun
Heräsin siihen, että joku huusi pihalla.
”HALI TULI HITTUUN!”
Avasin silmäni.
Huone oli pimeä.
Kello näytti 03.17.
Hetken oli täysin hiljaista.
Jäin makaamaan ja kuuntelin.
Sitten sama ääni huusi uudelleen.
”HALI TULI HITTUUN!”
Nousin istumaan.
”Mikä vittu on hali?”
Ulkona röhkäisi sika.
Suljin silmäni.
”Ei.”
Sika röhkäisi uudelleen.
”Ei saatana.”
Nousin sängystä, vedin housut jalkaan ja menin ikkunalle.
Pihalla seisoi mummo.
Mummolla oli päässään moottoripyöräkypärä ja kädessään haavi.
Sika juoksi hänen ympärillään.
”PYSÄHDY!” mummo huusi.
Sika ei pysähtynyt.
”MIHIN SIE SITÄ VIE?”
Sika pysähtyi.
Katsoi mummoa.
Katsoi minua ikkunassa.
Sitten se juoksi suoraan kohti saunan seinää.
Ehdin ajatella:
Nyt sattuu.
Ei sattunut.
Sika katosi seinässä olevasta reiästä.
Reikä oli korkeintaan kahvikupin kokoinen.
Pihalle tuli hiljaista.
Mummo laski haavin.
Avasin ikkunan.
”Mitä vittua täällä tapahtuu?”
Mummo katsoi minua.
”Sika meni hittuun.”
”Minne?”
”Hittuun.”
”Mikä on hittu?”
Mummo näytti vihaiselta.
”Älä nyt ala viisastelemaan.”
”Mie kysyin vain—”
Saunan seinän sisältä kuului ääni.
VIUH.
Jokin lensi seinän läpi ja iskeytyi puuhun.
Keihäs.
Katsoin keihästä.
Sitten saunaa.
Pienestä reiästä ilmestyi sian kärsä.
”Röh.”
Suljin ikkunan.
”Minä en mene ulos.”
Hetkeä myöhemmin olin ulkona.
En tiennyt miksi.
Yö oli kadonnut.
Nyt oli päivä.
Tai ehkä ilta.
Aurinko paistoi, mutta kuu näkyi keskellä taivasta.
Pihalla oli tori.
En muistanut, että pihallani olisi ollut toria.
Mutta siinä se oli.
Ihmisiä kulki kojujen välissä.
Joku myi sukkia.
Joku toinen moottorisahan ketjuja.
Kolmannessa kojussa luki:
TUOREITA KANANMUNIA JA KÄYTETTYJÄ JARRUPALOJA
Katsoin ympärilleni.
”Miten helvetissä tähän tuli tori?”
”Se on ollut siinä aina.”
Käännyin.
Heikki seisoi vieressäni.
Kädessä oli mikroaaltouuni.
”Ei ole.”
”On.”
”Ei varmasti ole.”
Heikki kohautti olkapäitään.
Sitten hän haukkasi mikroaaltouunista palan.
Tuijotin häntä.
”Mitä sie teet?”
Heikki pureskeli.
”Syön joulutorttua.”
”Se on mikroaaltouuni.”
Heikki katsoi kädessään olevaa laitetta.
”Ei ole.”
”On.”
”Onko siulla siitä kirjallista todistusta?”
Katsoin Heikkiä.
Heikki haukkasi uudelleen.
Mikroaaltouunista lensi kipinöitä.
Heikki nyökkäsi tyytyväisenä.
”Jumalauta toimii.”
Sitten hän sylki kipinöitä torille.
Yksi myyjä sammutti kojunsa jauhesammuttimella.
Kukaan muu ei reagoinut.
Hieroin kasvojani.
”Missä se sika on?”
Heikki osoitti taakseen.
”Mikä sika?”
Käännyin.
Toria ei enää ollut.
Seisoin paloaseman pihalla.
”Mitä vittua?”
Paloaseman ovet aukesivat.
Sisältä kuului reggae.
Pena ajoi traktorilla ulos paloasemalta.
Traktorissa ei ollut renkaita.
Penalla ei ollut housuja.
Jollain tavalla traktori liikkui silti.
”PENA!”
Pena jarrutti.
Tai ainakin teki jotain, mikä kuulosti jarruttamiselta.
Traktori pyöri kaksi kertaa ympäri ja pysähtyi seinään.
”Mitä?” Pena huusi.
”Miksi siulla ei ole housuja?”
Pena katsoi alas.
”Onhan.”
”Ei ole.”
Pena katsoi uudelleen.
”Ai.”
”Miksi traktorissa ei ole renkaita?”
Pena katsoi traktoria.
”Onhan.”
”EI OLE.”
Pena nousi seisomaan.
”Miten minä sitten ajoin tänne?”
Avasin suuni.
Suljin sen.
Katsoin traktoria.
Katsoin Penaa.
”Hyvä kysymys.”
Paloasemalta kuului basson jytke.
Pena nosti käden ilmaan.
”Perkeleen hyvä reggae!”
”Miksi paloasemalla soi reggae?”
”Missä sen pitäisi soida?”
En vastannut.
Aloin ymmärtää, ettei kysymyksistä ollut mitään hyötyä.
Silloin saunan katolta lensi kolme kiloa maksalaatikkoa.
Se osui traktoriin.
Pena katsoi maksalaatikkoa.
”Nyt meni maalipinta.”
”SIINÄ EI OLE RENKAITA!”
”Mitä tekemistä sillä on maalipinnan kanssa?”
Kävelin pois.
Kadun toisella puolella vanha karateukko potki liikennemerkkejä halki.
Ensimmäinen katkesi.
Toinen lensi ojaan.
Kolmas huusi.
Pysähdyin.
Katsoin merkkiä.
”Huusiko tuo?”
Karateukko potkaisi sitä uudelleen.
Liikennemerkki sanoi:
”Ai saatana.”
Jatkoin matkaa.
Ei enää kysymyksiä.
Sitten papukaija lensi olkapäälleni.
”VITTU LISÄÄ ROMMIA!”
Säikähdin.
”Painu helvettiin siitä.”
”KARAOKE ALKAA!”
”Ei ala.”
”ALKO JO!”
Katsoin ympärilleni.
Seisoin karaokebaarissa.
”Ei saatana.”
Papukaija lensi lavalle.
Sillä oli mikrofoni.
”SEURAAVAKSI EERO!”
Yleisö huusi.
Katsoin ympärilleni.
”Missä Eero?”
Kukaan ei vastannut.
Papukaija puri portsaria korvaan.
Portsari huusi.
Yleisö taputti.
Haitari alkoi soida.
Nostin kädet korvilleni.
”Mitä vittua täällä tapahtuu?”
Joku työnsi mikrofonin käteeni.
”Laula.”
”Mitä?”
”Hali tuli hittuun.”
”EN MINÄ TIEDÄ, MITÄ SE TARKOITTAA!”
Koko baari hiljeni.
Kaikki katsoivat minua.
Papukaija kallisti päätään.
”Se ei tiedä.”
Yleisö alkoi kuiskia.
”Ei tiedä.”
”Miten se ei tiedä?”
”Kaikki tietää.”
Peräännyin.
”Mitä te oikein haluatte?”
Papukaija nosti siiven ilmaan.
”YKS!”
Yleisö nousi seisomaan.
”KAKS!”
Peräännyin ovelle.
”KOLME!”
Käännyin.
”NELJÄ!”
Juoksin.
Oven takana oli juhannus.
Pysähdyin.
Kokko paloi.
Haitari soi.
Grillisavu peitti puolet kylästä.
Pena tanssi lumilapion kanssa.
Katsoin häntä.
Katsoin pois.
Katsoin uudelleen.
”Pena.”
”Mitä?”
”Miksi sie tanssit lumilapion kanssa?”
Pena pyöräytti lapion ympäri.
”Ei tämä ole lumilapio.”
”Mikä se sitten on?”
Pena katsoi sitä.
”En tiedä.”
Päätin olla kysymättä enempää.
Poliisiauto ajoi ohi.
Ratissa oli sika.
Osoitin sitä.
”TUOSSA SE ON!”
Mummo juoksi ohitseni haavi kädessä.
”PYSÄHDY!”
Sika painoi kaasua.
Poliisiauto katosi metsään.
Hetken kuluttua samasta suunnasta kuului sireeni.
Sitten törmäys.
Sitten sika röhkäisi.
Katsoin mummoa.
”Miksi sie jahtaat sitä?”
”Sillä on päässä vikaa.”
”Sialla?”
”Ei.”
”Kenellä sitten?”
Mummo juoksi metsään.
Jäin yksin.
Tai niin luulin.
”Hyvää iltaa.”
Ääni tuli järvestä.
Käännyin hitaasti.
Vedestä nousi ahven.
Kalju ahven.
Nahkatakki päällä.
Suljin silmäni.
”Ei.”
”Mikä ei?”
Avasin silmäni.
Ahven oli edelleen siinä.
”Kalalla ei voi olla nahkatakkia.”
Ahven katsoi takkinsa hihaa.
”Onko siulla tästä kirjallista todistusta?”
Jähmetyin.
”Heikki sanoi saman.”
”Kuka Heikki?”
”Se söi mikroaaltouunin.”
Ahven nyökkäsi.
”Hyvä mies.”
”Ei ole.”
Ahven nousi rannalle.
Sen kädessä oli kaksi lonkerotölkkiä.
Katsoin niitä.
”Mistä sie sait nuo?”
”Verkostojen kautta.”
Mietin hetken.
”Tunnetko sie Veijan?”
”Kuka Veija?”
”En tiedä vielä.”
Ahven avasi molemmat tölkit.
Joi ne yhdellä kiduksella.
Röyhtäisi.
Sitten se avasi salkun.
”Onko siulla kotivakuutus?”
Katsoin ahventa.
”Mitä?”
”Entä henkivakuutus?”
”Miksi kala myy vakuutuksia?”
Ahven otti paperin.
”Teidän kylässä näyttäisi olevan tarvetta.”
Takaa kuului räjähdys.
Minä ja ahven katsoimme.
Harmonikka oli syttynyt tuleen.
”Tuo on aika hyvä huomio”, sanoin.
Ahven ojensi kynää.
”Allekirjoitus tähän.”
”En allekirjoita mitään.”
”Sitten omalla vastuulla.”
Ahven sulki salkun.
Käveli takaisin järveen.
”Odota.”
Ahven pysähtyi.
”Mikä siun nimi on?”
Ahven katsoi minua.
Pitkään.
”Ei ole vielä päätetty.”
Sitten se katosi veden alle.
Seisoin rannalla.
”Mitä vittua?”
Harmonikka paloi edelleen.
Kukaan ei huomannut.
Kaikki painivat nakkikioskilla.
En tiennyt miksi.
Menin lähemmäs.
”Mitä täällä tapahtuu?”
Joku huusi kasan alta:
”MAKKARA!”
”Mitä makkarasta?”
”SE LENSI!”
Makkara lensi ohitseni.
Lokki nappasi sen ilmasta.
Laskeutui maahan.
Alkoi vetää breakdancea.
Katsoin lokkia.
Lokki pyöri selällään.
”Ei.”
Lokki jatkoi.
”LOPETA.”
Lokki teki paremmin.
Sitten naapurin Seija ratsasti torille moottorisahalla.
Katsoin häntä.
”Miten tuolla voi ratsastaa?”
Seija pysäytti moottorisahan.
”MISSÄ HELVETISSÄ MUN KANANMUNAT ON?”
”En tiedä.”
”SIE VEIT NE!”
”En varmasti vienyt.”
”KUKA SITTEN?”
Osoitin lokkia.
”Kysy tuolta.”
Seija katsoi breakdancea vetävää lokkia.
”Ei se puhu.”
”No nyt löytyi viimein joku.”
Seija käynnisti moottorisahan ja ratsasti pois.
Katsoin hänen peräänsä.
”Tämä ei voi olla totta.”
”Ei olekaan.”
Käännyin.
Kylän pappi seisoi takanani.
Suu täynnä liimaa.
”Mitä sie sanoit?”
Pappi vastasi ruotsiksi.
Tuijotin.
”Mitä?”
Pappi kääntyi koivun puoleen.
Jatkoi keskustelua ruotsiksi.
Koivu ei vastannut.
Pappi näytti loukkaantuneelta.
Sitten hän juoksi ja sukelsi postilaatikkoon.
Jäin katsomaan.
”Nyt riittää.”
Käännyin lähteäkseni.
Heikki seisoi traktorin vieressä.
Hän silitti sen pakoputkea.
”Mitä sie nyt teet?”
”Rakastan.”
”Mitä?”
”Traktoria.”
”Miksi?”
Heikki otti taskustaan paperin.
”Kirjoitin runon.”
”Älä.”
Heikki nosti paperin.
”Sinun pakoputkes loistaa—”
”HEIKKI.”
”—kuin perkeleen aamunkoi.”
Katsoin traktoria.
Traktori punastui.
”Ei saatana.”
Sitten kaikki alkoi hajota.
Taivas muuttui vihreäksi.
Reggae soi kaikkialta.
Kokko paloi veden alla.
Makkarat lensivät taivaalla.
Poliisiauto ajoi järvellä.
Sika seisoi katolla.
Mummo tanssi liikenneympyrässä.
Pena nukkui kukkapenkissä.
Harmonikka paloi.
Karateukko tappeli bussipysäkin kanssa.
Papukaija johti karaokea kirkontornissa.
Heikki luki rakkausrunoja traktorille.
Kalju ahven seisoi järvessä ja heilutti vakuutuspapereita.
Pyörin keskellä kaikkea.
”LOPETTAKAA!”
Kukaan ei lopettanut.
”MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?”
Papukaija huusi:
”VITTU MIKÄ ELÄMÄ!”
Pena nousi kukkapenkistä.
”PERKELE REGGAE SOI!”
Mummo heilutti haavia.
”SAAKAA SE SIKA KIINNI!”
Heikki halasi traktoria.
”SINUN PAKOPUTKES LOISTAA!”
Ahven huusi järvestä:
”VAKUUTUS EI KORVAA TÄTÄ!”
Sitten kuu laskeutui alemmas.
Katsoin sitä.
Kuu näytti keskisormea.
Osoitin taivaalle.
”HAISTA SIEKIN VITTU!”
Kuu hymyili.
Sika hyppäsi katolta.
Pena lensi traktorilla ohi.
Papukaija puri minua korvaan.
Joku huusi:
”LOPPU KALJA!”
Kaikki pysähtyivät.
Täydellinen hiljaisuus.
Katsoin ympärilleni.
”Mitä?”
Joku sanoi uudelleen.
Hiljempaa.
”Kalja loppui.”
Maailma alkoi täristä.
Taivas repesi.
Tori kaatui.
Paloasema lensi järveen.
Lokki teki viimeisen breakdance-liikkeen.
Ahven nosti kätensä vedestä.
”Olisi kannattanut ottaa vakuutus.”
Kaikki muuttui mustaksi.
Heräsin.
Haukoin henkeä.
Huone oli pimeä.
Kello näytti 03.17.
Istuin sängyn reunalla.
Hiljaisuus.
Ei reggae-musiikkia.
Ei palavaa harmonikkaa.
Ei alastonta Penaa traktorilla.
Ei ruotsia puhuvaa pappia.
Ei vakuutuksia myyvää ahventa.
Hieroin kasvojani.
”Mikä helvetin uni tuo oli?”
Nousin.
Menin keittiöön.
Laitoin kahvin tulemaan.
Kahvinkeitin porisi rauhallisesti.
Kaikki oli normaalisti.
Nojasin pöytään.
”En juo enää koskaan.”
Ulkona röhkäisi sika.
Jähmetyin.
Kahvinkeitin jatkoi porisemista.
Röh.
Kävelin hitaasti ikkunalle.
Vedin verhon sivuun.
Sika juoksi pihan poikki.
Sen perässä tuli mummo.
Päässä moottoripyöräkypärä.
Kädessä haavi.
Katsoin niitä.
Pitkään.
Sitten metsän reunasta kuului huuto:
”HALI TULI HITTUUN!”
Laskin kahvikupin pöydälle.
”Ei saatana.”
Siinä vaiheessa minun olisi pitänyt mennä takaisin sänkyyn.
Olisi pitänyt vetää peitto pään yli ja odottaa, että maailma korjaa itse itsensä.
Mutta minä en tehnyt niin.
Join kahvin loppuun.
Puin vaatteet päälle.
Ja lähdin kaupungille.
Muutamaa tuntia myöhemmin työnsin auki vanhan kirpputorin oven.
Etsin vessaa.
Sain työpaikan.
Ja siitä kaikki oikeasti alkoi.